13.3. Ympäristövaikutukset
Raitiotie on lähtökohtaisesti tehokas ja ympäristöystävällinen joukkoliikennemuoto, joka parhaimmillaan mahdollistaa kestävän yhdyskuntarakenteen muodostumisen. Raitiotiehankkeet sijoittuvat yleensä olemassa oleviin keskustoihin ja valmiiseen rakenteeseen, jolloin merkittäviä luontovaikutuksia ei juuri ole, vaikka kokonaan poissuljettuja ne eivät ole. Muita ympäristövaikutuksia sen sijaan on enemmän ja ne voivat olla myös positiivisia. Yleisimmät ympäristövaikutukset liittyvät taulukossa 13.3 esitettyihin asioihin.
Vaikutuksen kohde | Esimerkkejä ja/tai arviointimenetelmiä | Haittojen ehkäisy, lieventäminen ja seuranta |
---|---|---|
Ilmanlaatu ja ilmasto | Selvitetään tarvittaessa yleissuunnitteluvaiheessa esim. mallintamalla. | Vaikutus ilmanlaatuun ja ilmastoon lähtökohtaisesti positiivinen, ei tarvetta haittojen ehkäisyyn tai lieventämiseen. |
Melu
| Meluvaikutukset ja mahdolliset haittojen lieventämistoimenpiteet selvitetään melulaskentojen avulla. Ohjeita: Ympäristöministeriön ohjeistus 20/2007 raitiotieliikenteen melun arvioinnista. Tampereen kaupunki on lisäksi laatinut asiaa koskevan oman ohjeen Raitioliikenteen melupäästö ja suositus väliaikaisista arvioista käytettäväksi Tampereella maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa (Ramboll, 2018. Raitiotien koeliikenteen alkaessa tehdään melumittauksia erilaisissa olosuhteissa ja tilanteissa. Tulosten perusteella Tampereen kaupungin ohjetta päivitetään vastaamaan todellista tilannetta. |
|
Raitioliikenteen aiheuttama runkomelu ja tärinä | Runkomelu- ja tärinävaikutukset arvioidaan ja hallintatoimenpiteet suunnitellaan mm. maaperäolosuhteiden, käytettävän kaluston, rakennusten perustamistavan (rakennusvalvonta), iän sekä häiriöherkkien toimintojen ja laitteiden mukaan. Suomessa ei ole annettu ohje- tai raja-arvoja maa- ja tunneliliikenteen runkomelulle. Suomessa tehdyissä runkomeluselvityksissä ohjearvona asuinrakennuksilla avoradoilla on tyypillisesti kuitenkin käytetty rajaa LpASmax ≤ 35 dB. Ohjeita 1) Talja, A. ja Saarinen, A. Maaliikenteen aiheuttaman runkomelun arviointi, I Esiselvitys, VTT:n tiedotteita 2468, 2009. VTT:n tärinään liittyvät julkaisut ja suositukset. |
|
Kaupunkivihreän väheneminen |
|
|
Maaperä |
|
|
Pohjavesi |
|
|
Pintavesi |
|
|
Suojellut kasvi- tai eläinlajit | Esimerkiksi direktiivilajit kuten viitasammakko ja liito-orava, joka on varsin yleinen myös kaupunkialueella. Näiden lisääntymis- ja levähdysalueiden heikentäminen ja hävittäminen on kielletty. |
|
Rakennettu ympäristö ja kiinteistöt |
|
|
Sähkömagneettinen säteily |
|
|
1) Raitiotieliikenteen runkomelu- ja tärinävaikutusten arviointi perustuu VTT:n ohjeisiin: Maaliikenteen aiheuttaman runkomelun arviointi, 2009, VTT 2468 sekä Suositus liikennetärinän mittaamisesta ja luokituksesta, 2004, VTT 22784. Raitiotien koeliikenteen alkaessa on tarkoituksenmukaista tehdä myös tärinä- ja runkomelumittauksia, jotta voidaan varmistaa Tampereen raitiotiehankkeen yhteydessä tehtyjen arviointien oikeellisuus. Tarvittaessa voidaan laatia VTT:n ohjeen 2468 soveltamisohje Tampereen raitiotieliikenteen runkomelu- ja tärinävaikutusten arviointia varten.
2) Lieventäminen tarkoittaa sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joilla hanke ei hävitä tai heikennä yhtäkään lisääntymis- ja levähdyspaikkaa edes väliaikaisesti. Toimenpiteiden on sisällyttävä toimijaa velvoittavina johonkin viranomaispäätökseen ja niiden vaikuttavuudesta tulee olla varmuus. Tällöin ei luonnonsuojelulain 49 §:n mukainen poikkeamislupa ole tarpeen hankkeen toteuttamiseksi, kuten voisi olla ilman lieventävien toimenpiteiden toteuttamista. Viranomaispäätöksen valmistelun yhteydessä on lieventävien toimenpiteiden riittävyydestä syytä joko neuvotella ELY-keskuksen kanssa tai tarvittaessa pyytää lausunto, jos kyse on muun viranomaisen kuin ELY-keskuksen päätöksestä.
3) Direktiivilajin suojelusta on mahdollista poiketa ELY-keskuksen myöntämällä poikkeusluvalla
(Luonnonsuojelulaki 49 §). ELY voi myöntää poikkeusluvan, jos
- hanke on valtakunnallisesti tai yleisen edun kannalta merkittävä
- muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole
- poikkeaminen ei haittaa lajin suotuisan suojelun tason säilyttämistä sen luontaisella levinneisyysalueella.
Muokattu viimeksi: