3.1. Raitiotien liikennöinti
Raitiotien liikennöinti poikkeaa olennaisesti linja-autoliikenteestä häiriöherkkyytensä vuoksi ja muistuttaa osin junaliikennettä. Suuren matkustajamäärän takia raitiotieliikenteen toimivuudelle on asetettu erityisen suuret vaatimukset. Liikennöinnin tulee olla täsmällistä, ajoaika ei saa vaihdella ja ruuhka-aikoina ei ole mahdollista lisätä ylimääräisiä vuoroja. Koko järjestelmä tulee suunnitella sellaiseksi, että raitiovaunuja pystytään liikennöimään mahdollisimman häiriöttömästi.
Liikennöinnin täsmällisyys, pysäkkiaikojen noudattaminen ja koko linjan aikataulussa pysyminen ei ole pelkästään hyvää asiakaspalvelua matkustajille, vaan koko raitiotiejärjestelmän toiminnan edellytys. Yhden raitiovaunun myöhästyminen sekoittaa raitiotieliikenteen ja muutkin vaunut myöhästyvät, koska mahdollisuutta ohittaa ei ole. Myöhästyneen vaunun eteen ei myöskään ole yleensä mahdollista lisätä ylimääräistä vaunua. Myöhästyneet vuorot aiheuttavat myös muiden samaa rataosuutta käyttävien linjojen ja liityntäyhteyksien aikataulujen pettämisen.
Tiheämmillä raitiotieverkoilla on häiriötilanteissa mahdollista käyttää muita yhteyksiä, mutta nykyaikaisissa raitiotiejärjestelmissä ei tällaista mahdollisuutta ole, sillä yhden suunnan yhteyksiä palvelemaan luodaan vain yksi laadukas raitiotierata. Sekaliikenneosuuksilla vaunujen jonoutuminen voi johtaa ajoratojen tukkiutumiseen. Kulkumuotojen erotteluperiaatteista on kerrottu tarkemmin luvussa 3.5.1.
Raitiovaunut liikennöivät aikataulun mukaan täsmällisesti mahdollisimman suurella nopeudella. Suunnittelun lähtökohtana on, että raitiovaunut pysähtyvät vain pysäkeillä ja liikennöintinopeus pysäkkien välillä on vähintään ajoneuvoliikenteen mukainen. Liittymissä raitiovaunulla on etuajo-oikeus ja liikennevaloissa pääasiassa täydet liikennevaloetuudet. Häiriöttömän kulun takaamiseksi raitiotie sijoitetaan erilliselle väylälle tai omalle kaistalleen kadulla aina, kun mahdollista.
Raitiotiellä ajetaan näkemän perusteella. Raitiovaunun kuljettajan näkemän raidetta pitkin tulee olla sellainen, että vaunun pysäyttäminen turvallisesti ennen radalla olevaa estettä on mahdollista. Raitiotien näkemistä on kerrottu luvussa 5.5.
Raitiovaunut liikennöivät kaksiraiteisella radalla oikeanpuoleisesti. Yksiraiteisia osuuksia, joita liikennöidään kumpaankin suuntaan, ei tule suunnitella, koska ne asettavat rajoitteen aikatauluille ja liikennöinnille.
Raitiotieverkolla liikennöidään kaksisuuntaisilla raitiovaunuilla. Kulkusuunnan vaihtuessa kuljettaja siirtyy toisen pään ohjaamoon ja ohjaa raitiovaunun oikealle raiteelle. Liikennöinnin suunnittelussa raitiovaunun kulkusuunnan vaihtoon päätepysäkillä tulee varata vähintään kaksi (2) minuuttia. Vaunun vikaantuessa niin, ettei se pysty jatkamaan liikenteessä omin voimin, seuraava vaunu työntää tai hinaa rikkoontuneen vaunun varikolle tai erikseen varattuun seisontatilaan.
Häiriötilanteisiin ja kunnossapitotarpeisiin varaudutaan poikkeusliikennöintimalleilla. Jos radan toisen raiteen liikennöinti estyy, pääsääntöisesti liikennöintiä voidaan jatkaa toisella raiteella kaksisuuntaisesti. Raiteenvaihtopaikkojen väliin jäävän osuuden pituus ja nopeusrajoitus määrittävät kuinka paljon radan välityskyky laskee.
Tampereen raitiotiejärjestelmän suunnittelussa on pyritty ratajärjestelyihin, jotka mahdollistavat yhden linjan liikennöimällä radalla poikkeusliikennöinnin yksittäisen kaksisuuntaisen raideosuuden läpi niin, että tiheän liikennöinnin aikana joka toinen vuoro jätetään ajamatta. Jos raiteenvaihtopaikkojen välillä radan molemmat raiteet ovat poissa käytöstä, voidaan liikennöintiä jatkaa katkoskohdan molemmin puolin. Tällöin matkustajat kulkevat katkoskohdan ohi kävellen tai pysäkkivälille järjestetyllä linja-autokuljetuksella. Parhaat raiteenvaihtopaikkojen sijainnit määritetään arvioimalla riskialttiit paikat ja mallintamalla liikennettä.
Muokattu viimeksi: